7 kysymystä verenpaineesta

Lyhyt vastaus on, että elimistön takuuaika on mennyt umpeen. Vähittäinen kehon rapistuminen alkaa keski-iässä, ja sen yksi merkki on verisuonten joustavuuden väheneminen. Kun suonien seinämät eivät jousta, verenpaine nousee herkemmin. Näin elintavat, jotka eivät nuorena nostaneet verenpainetta, nostavatkin sitä myöhemmin. 

Verenpaineeseen voivat vaikuttaa myös hormonaaliset muutokset, kuten vaihdevuodet. Verenpaine katsotaan kohonneeksi, kun se on tasolla 140/90 elohopeamillimetriä (mmHg) tai enemmän. 

Verenpaine kannattaa mitata 4–5 päivänä aamuin illoin. Lukemat merkitään ylös ja mittaukset toistetaan aamuin illoin kuukauden kuluttua. 

Paras paikka mittaamiseen on yleensä oma koti, sillä verenpaine tulisi mitata rauhallisissa olosuhteissa, ilman kiirettä tai ulkopuolisia jännitystekijöitä. 

Jos ei omista verenpainemittaria, mittauksen voi hoitaa terveydenhuollossa, ja myös useat apteekit tarjoavat verenpaineenmittauspalvelua.

Alapaine kertoo, millainen paine verisuonissa on jatkuvasti, ja yläpaine ilmaisee valtimoverenpaineen suurimman arvon sydämen supistusvaiheen aikana. 

Alapaineella on enemmän merkitystä terveyden kannalta, ja se vaihtelee yläpainetta vähemmän. Jos alapaine on jatkuvasti koholla, sillä voi olla varsin nopeasti haitallisia vaikutuksia.

Yläpaine vaihtelee ja on luonnollista, että lukema on liikunnan aikana esimerkiksi 180. Lepotilassa yläpaine palautuu normaaliksi. Jatkuvasti korkealla pysyttelevä yläpainekin on toki haitallinen. 

Jos verenpaine on lievästi koholla (140–159/90–99 mmHg), arvojen kehittymistä voi seurata muutaman kuukauden. Enemmän koholla olevia (160–179/100–109 mmHg) voi seurata yhden kuukauden ajan. Tämän jälkeen kannattaa mennä lääkärin vastaanotolle selvittämään tilannetta, jos arvot eivät ole laskeneet normaalitasolle, joka on levossa mitattuna alle 130/85 mmHg. 

Jos verenpaine on hyvin korkea, esimerkiksi 180/110, lääkäriin tulee hakeutua nopeasti ja lääkitys tulee määrätä saman tien. Elintapamuutos ei tässä tilanteessa enää tehoa, ja tila voi olla vaarallinen.

Kun tuntuu, että verenpaine aiheuttaa oireita, kannattaa hakeutua lääkäriin arvoista riippumatta. Yleensä kohonnut verenpaine ei aiheuta oireita, mutta joillakin on aamupäänsärkyä, huimausta tai epämääräistä tunnetta, ettei kaikki ole kunnossa. 

Jos muutos saadaan aikaan elämäntapamuutoksilla ja verenpaine pystyy tasolla alle 140/90 mmHg, lääkitystä ei tarvita. Elämäntapamuutokset ovat kohonneen verenpaineen ensisijainen hoitokeino. 

Verenpainetta alentava ruokavalio perustuu vähäsuolaiseen, kasvisvoittoiseen ja kuitupitoiseen ruokaan. Tärkeintä on vähentää suolan saantia alle viiteen grammaan päivässä, syödä päivittäin yli 500 grammaa kasviksia, hedelmiä ja marjoja, suosia täysjyvää, pehmeitä rasvoja, kalaa sekä vähärasvaisia maitotuotteita. 

Verenpainetta nostavat salmiakki, lakritsi, kofeiini, tupakka ja muut nikotiinituotteet sekä alkoholi. Myös tulehduskipulääkkeet voivat pitkään käytettyinä nostaa verenpainetta.

Verenpainetta laskevat hyvä palautuminen, liikunta ja stressin vähentäminen. 

Jos elintavat ovat jo kunnossa, kun todetaan kohonnut verenpaine, lääkitys tulee nopeasti hoitokeinoksi. Perimä voi vaikuttaa jonkin verran kohonneen verenpaineen taustalla, ja silloin verenpaine on koholla jo melko nuorena. 

Useimmiten kohoaminen johtuu kuitenkin elintavoista ja ikääntymisestä. Jos verenpaine ei laske normaaliksi elintapoja muuttamalla, on lääkityksen paikka. Verenpaineen hoitoon on olemassa useita eri mekanismeilla vaikuttavia lääkeaineita: ne voivat esimerkiksi rentouttaa verisuonia, hidastaa sydämen sykettä tai rauhoittaa hermoston kautta tulevia, verenpainetta kohottavia viestejä. Lääkäri voi yhdistellä eri lääkevalmisteita tarpeen mukaan potilaskohtaisesti ja yksilöllisesti.

Verenpainelääkkeiden yleinen haittavaikutus on huimaus lääkehoidon alkuvaiheessa.

Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa tilanne rasittaa sydänlihasta, ja sydän saattaa paksuuntua tai venyttyä. Tämä altistaa rytmihäiriöille ja sepelvaltimotaudille, sillä muun muassa sydämen hapensaanti heikkenee.

Koholla oleva verenpaine rasittaa elimistöä muutenkin. Vuosien kuluessa voi ilmetä esimerkiksi silmänpohjien verenvuotoja, jotka heikentävät näkökykyä. 

Hoitamaton korkea verenpaine altistaa myös aivoverenvuodolle, joka voi pahimmillaan olla tappava.