henkilö
Minttu Mustakallio: ”Elämä on ihanaa juuri näin”
Näyttelijä Minttu Mustakallio on kiitollinen töistä, vaikka kulunut vuosi onkin ollut hektinen. Voimaa hän ammentaa hyvästä kahvista ja ystävistä – sekä katsojien innostuneista ilmeistä.
Teksti Jaana Kalliokoski
Kuvat Sampo Korhonen
Tällä hetkellä voin hyvin, koska olen saanut olla lomalla ja aivoihini on tullut lisää tilaa suunnata uusiin töihin. Pian alkaa mielenkiintoinen huonetrilogia-produktio Saara Turusen kanssa, ja odotan sitä innolla. Myös Teatteri Jurkassa ensi-iltansa saanut Shakespearen Myrsky jatkuu Sirkus Suosalon teltassa syksyllä loppuunmyytynä.
Viimeinen vuosi on ollut hektinen ja vapaa-aika on jäänyt vähälle. Olen mennyt esityksestä toiseen, koska olen näytellyt kahdessa eri näytelmässä, Myrskyn lisäksi myös Teatteri Takomon näytelmässä Puhutaan Richardista. Lisäksi olen opettanut näyttelijäopiskelijoita Teatterikorkeakoululla, lukenut äänikirjoja ja dubannut animaatioita.
Jokainen päivä on ihan erilainen, koska työni on hyvin vaihtelevaa mutta myös hauskaa. Se, että kulunut vuosi on ollut hektinen ja olen ollut väsynyt, ei tarkoita, etten tykkäisi työstäni. Väsymys on onnellista väsymystä.
”Olen mottovastainen antisuorittaja.”
Yritän liikkua mahdollisimman paljon, sillä näyttelijän työ on hyvin fyysistä ja kropan pitää olla kunnossa. Löysin laitepilateksen kolme vuotta sitten, mutta työaikataulujen vuoksi ohjatuille tunneille meneminen on haastavaa. Siksi käyn juoksemassa ja kävelemässä aina kun ehdin. Kun päivällä on harjoitukset ja iltaisin esitykset, aikatauluun pitäisi vielä ympätä kehon ja mielen huoltoa.
Haasteellisinta arjessa ovatkin aikataulut, vaikka rakastan työtäni. Perheeni on koossa pitävä voima, ja tämä on perheelleni normiarkea. Minulla on myös alan ulkopuolelta ihania ystäviä, jotka ymmärtävät työnkuvani ja sen, etten aina pääse mukaan kaikkeen. Minulla ei ole koskaan ollut 9–17 työtä.
En ole erityisen tavoitteellinen ihminen. Olen mottovastainen antisuorittaja. Haaveilen kuitenkin, että pystyisin aloittamaan saliharjoittelun, sillä se olisi aikataulusta riippumatonta ja hyvää vastapainoa työlleni.
”Viimeisin asia, jolle olet nauranut kunnolla?”
Käyn mielelläni kahviloissa ja tapaan ystäviäni. Suosin kahviloita, joissa ei soi mikään musiikki, sillä työni vaatii vastapainokseen hiljaisuutta. Palkitsen itseni ottamalla hetken aikaa, nauttimalla hyvää kahvia ja lukemalla jotain. Helsingissä on monta kahvilaa, joissa on mielettömän hyvää kahvia.
Jaksan paremmin, kun olen nukkunut hyvät yöunet. Olen aika hyvä nukkuja. Yöunia edesauttaa pulahtaminen aamulla kylmässä meressä, silloin jaksan päivänkin paremmin ja tulee hetkeksi olo, että kaikki voi olla mahdollista. Ajatella, että sellaisen tunteen voi saada niin halvalla.
En hirveästi kärsi stressistä, mutta saatan kyllä uupua. Silloin pulahtaminen mereen auttaa. Ylipäätään keskittyminen yhteen asiaan helpottaa uupumusta, oli se sitten hengittäminen tai jokin pilatesliike. Meditoimiseen olen liian nopearytminen, eikä joogakaan ole minun juttuni.
Minulla on aina jääkaapissa sitruunoita. Paitsi että ne ovat upeannäköisiä kulhossa, käytän niitä ruoanlaittoon ja juomiin. Syön paljon salaatteja, ja kastikkeeseen kuuluu aina sitruunaa. Ystäväni on saanut minut valmistamaan vesikefiiriä, johon lisään sitruunaa.
Lautaselle valitsen kasviksia ja kalaa, lihaa en ole syönyt yli 40 vuoteen. Syön aika terveellisesti, rakastan myös puuroja. Valintani kumpuavat lapsuudesta. Äiti oli loistava kokki, joka oli kasvissyöjä, sienestäjä ja marjastaja. En kokkaa orjallisesti mitään tiettyjä ruokia, sillä minusta ennakkoluuloton kokkaaminen on ihanaa.
“ Innostun aina valtavasti näytelmän jälkeisistä aplodeista ja katsojien ilmeistä.”
Salainen paheeni ovat suklaa, sipsit, kakut ja leivonnaiset. En ole toistaiseksi joutunut säännöllistelemään syömisiäni, ja tykkään herkutella. Itse en hirveästi leivo, mutta rakastan maistella, jos joku leipoo.
Viimeksi innostuin kahdesta uudesta työryhmästä, joissa sain tutustua uusiin ihmisiin. On upea kokoontua ja tehdä yhdessä taidetta, joka innostaa katsojia. Innostun aina valtavasti näytelmän jälkeisistä aplodeista ja katsojien ilmeistä, joista näkee, että he ovat saaneet esittämästämme taiteesta itselleen jotain.
Elämä on ihanaa juuri näin. Sanon vitsillä, että haluaisin kivan pienen asunnon Pohjois-Italiasta, mutta nyt minulla ei ole tarmoa edistää ajatusta. Rakastuin Torinoon vuosia sitten, ja myös Milanon ja Genovan ympäristö on kiinnostavaa aluetta. Siellä on rosoa, mistä tykkään.
Julkaistu Terveydeksi! 3/2026