Terveys
Terveystietojen seuraaminen älylaitteista voi jopa lisätä stressiä
Moni seuraa tarkkaan älykellonsa tai -sormuksensa kertomia terveystietoja, mutta asiantuntijan mukaan suurin osa tiedoista on tavalliselle ihmiselle hyödytöntä. Laitteet voivat kuitenkin toimia motivaationa elämänmuutokselle.
Teksti Janita Virtanen
Kuva Istock
Tiivistelmä
- Tarkastelemalla unitietoja älykellosta voi oppia ymmärtämään, millaiset asiat heikentävät tai parantavat omaa unta. Heikko unenlaatu voi tulla monelle älylaitteen käyttäjälle jopa yllätyksenä, koska öiset heräilyt voivat olla tiedostamattomia.
- Älylaitteet kertovat myös syketietoja. Korkea syke voi kertoa korkeasta verenpaineesta. Monet älylaitteet kertovat myös sykevälivaihtelutietoja. Niiden seuraamisesta ei asiantuntijan mukaan ole hyötyä tavalliselle ihmiselle.
- Päiväaikaisten stressitasojen seuraamisessa älykellosta piilee sudenkuoppa: jos tietoisesti seuraa stressitasojaan, saa suurella todennäköisyydellä ne jopa nousemaan entisestään.
Älykellojen ja -sormusten kertomat terveystiedot voivat olla hyödyllisiä erityisesti unen suhteen. Kun unitietoja seuraa pidemmän aikaa, pystyy päättelemään, onko nukkuminen menossa huonompaan tai parempaan suuntaan, kuvailee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.
– Tätä kautta myös käyttäytyminen voi alkaa muuttua terveyttä edistävämmäksi.
Unitietoja tarkastelemalla voi oppia ymmärtämään, millaiset asiat heikentävät tai parantavat omaa unta. Tuleeko esimerkiksi liikuttua liian myöhään, jolloin syke ei ehdi laskea ennen nukkumaanmenoa, syötyä liian raskaasti tai käytettyä liikaa alkoholia – tai toisaalta rauhoittavatko tietynlaiset iltatoimet erityisen hyvin ja johtavat parempaan unenlaatuun. Liikuntakin pääsääntöisesti parantaa unenlaatua, kunhan se ei ole liian raskasta liian lähellä nukkumaanmenoa.
– Älylaitteen avulla voi oppia tunnistamaan myös sen, miten kannattaa liikkua ja millaiseen aikaan vuorokaudesta, jotta oma uni pysyy hyvänä.
Partosen mukaan erityisesti unen katkonaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se kertoo heikosta unenlaadusta. Heikko unenlaatu voi tulla monelle älylaitteen käyttäjälle jopa yllätyksenä, sillä usein toistuvat heräilyt voivat olla pääosin tiedostamattomia.
Vaikka unta kertyisi määrällisesti riittävästi, katkonaisuuden seurauksena olo ei ole aamulla virkistynyt tai virkeys ei pysy yllä koko päivän ajan. Kesken yöunien on normaalia havahtua lyhyesti hereille ja nukahtaa sitten nopeasti uudelleen. Näistä katkoksista saisi kertyä valvetta yhteensä enintään 20 minuuttia.
– Jos mitään selkeää elintapasyytä unen katkonaisuudelle ei ole, syytä täytyy alkaa etsiä muualta. Katkonaisuutta voivat tehdä esimerkiksi unenaikaiset hengityskatkokset.
Osa älylaitteista mittaa myös yöllistä happisaturaatiota, mutta Partonen suhtautuu epäilevästi mittausten luotettavuuteen. Toki jos laite ilmoittaa happisaturaation laskuista, asiaa kannattaa selvitellä tarkemmin.
Partonen huomauttaa, että uniapneaa sairastavat ihmiset eivät usein ole tietoisia yöllisistä hengityskatkoistaan. Pelkkä unen katkonaisuuskin voi siis kertoa uniapneasta, vaikka laite ei tunnistaisi happisaturaation laskuja.
– Toki on myös paljon muita syitä, kuten stressi ja masennus, jotka voivat lisätä katkonaisuutta uneen, Partonen huomauttaa.
Ihmisten leposykkeissä voi olla suuria yksilöllisiä eroja, mutta sen tulisi pysyä keskimäärin alle kahdeksassakymmenessä.
Korkea syke voi kertoa korkeasta verenpaineesta
Partonen uskoo, että moni ei ole tietoinen myöskään omasta unentarpeestaan. Aikuisten unentarve on yleensä 7–9 tuntia yössä, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Älylaitteet voivat siis auttaa ihmistä tunnistamaan oman unentarpeensa ja tekemään asialle jotakin.
Jos ihmisen unentarve on kahdeksan tuntia, hän tarvitsee kahdeksan tuntia joka ikinen yö. Unentarve pysyy hyvin samankaltaisena koko aikuisiän.
– Jos on kahdeksan tunnin unentarve ja nukkuu kuusi tuntia arkiöinä, syntyy jo viikon aikana niin huomattava univaje, ettei sitä pysty kuittaamaan edes viikonlopun aikana. Toki väsymys voi väistyä, mutta muut univajeen aiheuttamat muutokset esimerkiksi verenpaineeseen ja sokerinsietoon eivät korjaannu parilla vapaapäivällä.
Älylaitteet kertovat myös syketietoja. Yönaikaisen sykkeen osalta Partonen pitää olennaisimpana tietona sitä, pysyykö syke kovin tiheänä läpi yön. Tällöin sympaattinen hermosto on yliaktiivinen, mikä voi kertoa stressistä, mutta yhtä lailla myös kohonneesta verenpaineesta.
– Jos syke pysyy yli kuudessakymmenessä lyönnissä minuutissa pitkiä aikoja yön aikana, se on kyllä liikaa, ja etenkin alkuyöstä.
Partosen mukaan syke normaalisti vaihtelee paljon eri univaiheiden aikana. Syvässä unessa sykkeen pitäisi laskea merkittävästi päiväaikaista leposykettä matalammaksi, kun taas Rem-unessa syke voi kiihtyä kovastikin.
”Jos tietoisesti seuraa stressitasojaan, saa suurella todennäköisyydellä ne jopa nousemaan entisestään.”
Päiväaikaisen sykkeen osalta huolestuttavia merkkejä ovat, jos leposyke on kovin harva, eli alle neljäkymmentä lyöntiä minuutissa – tai toisaalta, jos tulee äkillisiä, tiheälyöntisiä hetkiä ilman mitään rasitusta, mikä voi kertoa esimerkiksi eteisvärinästä.
Korkea päiväaikainen leposyke puolestaan saattaa Partosen mukaan viestiä stressistä. Ihmisten leposykkeissä voi olla suuria yksilöllisiä eroja, mutta sen tulisi pysyä keskimäärin alle kahdeksassakymmenessä.
Älylaitteet usein kertovat myös sykevälivaihtelutietoja. Kovin matala keskimääräinen sykevälivaihtelu voi kertoa stressistä, ja korkea sen sijaan hyvästä kunnosta ja palautumisesta. Partonen ei pidä sykevälivaihtelua tavalliselle ihmiselle olennaisena tietona.
Stressitasojen tarkastelu voi lisätä stressiä
Osa älylaitteista mittaa myös päiväaikaisia stressitasoja, missä piilee sudenkuoppansa: jos tietoisesti seuraa stressitasojaan, saa suurella todennäköisyydellä ne jopa nousemaan entisestään.
Partonen huomauttaa, että ihminen kyllä tunnistaa oman stressaantuneisuutensa ilman laitettakin.
– Urheilijat ehkä haluavat tällaista stressitietoa treeneihinsä liittyen, ja ehkä se palvelee heitä. Muut eivät tarvitse tällaisia tietoja, ja mieluummin luottaisin siihen, että ihminen ilman laitettakin tunnistaa oman levon ja palautumisen tarpeensa.
Partonen muistuttaa, että esimerkiksi laitteiden unimittaus perustuu sykevälivaihtelun seurantaan, eikä se siten ole sataprosenttisesti luotettavaa tietoa. Univaiheet pystytään mittaamaan ja erottelemaan toisistaan tarkasti ainoastaan kolmella mittauslaitteella: aivosähkökäyrällä, lihassähkökäyrällä ja silmienliikekäyrällä. Yksikään älykello tai -sormus ei sisällä mitään näistä laitteista.
– Ei siis kannata olettaa, että laite kertoo tosiasiallisen tiedon univaiheista, vaan se antaa suuntaviivoja, ollaanko menossa parempaan tai huonompaan suuntaan, ja laitteen antama tieto kannattaisikin pitää tällä tasolla.
Jos on ylipäätään taipumusta herkästi tarkkailla omia tuntemuksiaan tai huolestua kehonsa viesteistä, älylaitteiden mittaustietojen seuranta suurella todennäköisyydellä vain lisää huolta.
Toisaalta tähän voi vaikuttaa myös se, millaisia terveystietoja ylipäätään saa omalta laitteeltaan. Jos laite kertoo koko ajan negatiivisia tietoja, se muodostuu helpommin stressitekijäksi. Jos taas oppii laitteensa avulla, että esimerkiksi oma uni onkin erityisen hyvällä tolalla ja stressistä palautuminen ensiluokkaista, elämäntyytyväisyys voi jopa lisääntyä.
– Myönteistä palautetta on aina mukava saada – antoi sen sitten ihminen tai laite.