Terveys

12.5.2026

Terveysintoilu voikin olla ortoreksiaa

Terveellisyyden tavoittelua pidetään yhteiskunnassa hyvän elämän arvona. Mistä tunnistaa, kun se meneekin överiksi ja muuttuu ortoreksiaksi?

Teksti Janita Virtanen
Kuva Istock

Terveellisyyden tavoittelu on ollut Suomessa trendi jo pitkään, mikä on voinut lisätä ortoreksian esiintyvyyttä. Ortoreksialla ei ole omaa diagnoosiluokitusta, vaan se yleensä diagnosoidaan epätyypilliseksi syömishäiriöksi, kertoo Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä.

– Uskoisin, että yksi yleisimmistä syömishäiriön muodoista on nimenomaan ortoreksia. Ortoreksisesta ajattelusta, jossa syödään ja liikutaan terveellisesti, on tullut jopa tietyllä tapaa uusi normaali. Erilaiset ruokavaliot trendaavat, ja niitä noudatetaan terveellisyyden nimissä.

Mikkilän mukaan on vaikeaa vetää rajaa sille, mikä on niin sanotusti normaalia terveellisyyden tavoittelua ja milloin kyse on ortoreksiasta. Syömishäiriöt tyypillisesti alkavat tietynlaisella kuherrusvaiheella, jossa uudenlainen tapa elää tuo pelkästään hyviä asioita elämään: kaikki tuntuu toimivan, ja elämä on helppoa.

– Mutta sitten se alkaakin viedä iloa elämästä sekä sanella valintoja niin, että jättää kivoja asioita tekemättä vain siksi, että voisi toteuttaa tätä uutta elämäntapaa. Yhtäkkiä jääkin vähemmän tilaa itselle merkityksellisille asioille. Silloin ollaan sen rajan äärellä, mikä on tervettä ja mikä ei.

Mikkilä antaa vielä esimerkin: Hyvä ystävä vuosien takaa on tulossa kaupunkiin ja ehdottaa syömään menemistä. Ortoreksiasta kärsivä ihminen saattaa valita mieluummin omasta ruokavaliostaan kiinni pitämisen kuin ystävän näkemisen, jotta ei joutuisi syömään mitään ”vääränlaista”.

– Vaikka oikeasti sisimmässään haluaisikin nähdä ystävänsä, valinta tapahtuu syömishäiriön kautta.

Mikkilän mukaan on normaalia käyttää aikaa ruokavalion suunnitteluun, mutta jos ruoka pyörii mielessä jatkuvasti, se voi olla merkki syömishäiriöstä. Sairastuneen mielessä saattaa parveilla esimerkiksi tällaisia kysymyksiä: mitä voin syödä, kuinka paljon voin syödä ja milloin voin syödä seuraavaksi?

– Usein se, että ruoka pyörii mielessä koko ajan, viittaa myös siihen, että ei ole ravinnut itseään riittävästi.

Ortoreksiassa terveelliseen syömiseen yhdistyy hyvin tyypillisesti myös aktiivinen liikkuminen.

Yleinen myös miehillä

Mikkilän mukaan ortoreksian tunnistaminen on erityisen hankalaa myös siitä syystä, että ihmisillä on hyvin stereotyyppisiä ajatuksia syömishäiriöistä. Syömishäiriöihin usein liitetään ajatus todella vähäisestä syömistä tai jopa syömättömyydestä – tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi ahmimisesta ja oksentamisesta. Ortoreksiasta kärsivä ihminen saattaa syödä näennäisesti hyvin ja tarpeeksi sekä yleisten terveellisyyskäsitysten mukaisesti.

– Meidän terveellisyyskäsityksemme ovat niin laihdutuskulttuurin muovaamia, että ne eivät välttämättä ole kaikille riittäviä. Ihminen saattaa mennä syömistensä kanssa koko ajan hiukan miinuksella, jolloin tulee helpommin myös rasitusvammoja, loukkaantumisia ja sairastumisia.

Mikkilä arvioi, että ortoreksia ei todennäköisesti ole kovin yleinen lapsilla, vaan se saattaa korostua nimenomaan kaikenikäisillä aikuisilla.

Ortoreksiassa terveelliseen syömiseen yhdistyy hyvin tyypillisesti myös aktiivinen liikkuminen, mistä syystä ortoreksia voi olla erityisen yleinen myös miesten parissa.

– Miesten syömishäiriöissä korostuu yhteys treenaamiseen, ja koska liikuntaa pidetään lähtökohtaisesti aina hyvää tekevänä eikä runsastakaan liikkumista osata kyseenalaistaa, nämä syömishäiriöt jäävät usein tunnistamatta.

Useita altistavia tekijöitä

Mikkilän mukaan ortoreksiaan sairastumisen taustalla vaikuttavat samat elementit kuin muissakin syömishäiriöissä. Syömishäiriöt ovat monesti perinnöllisiä, ja tietyt synnynnäiset piirteet – kuten herkkyys ja tarkkuus – altistavat niille. Olennaista on usein myös se, miten osuu luontaisen kehonkokonsa puolesta yleiseen, yhteiskunnassa vallitsevaan kauneusihanteeseen.

– Jos on siis luontaisesti esimerkiksi pulleampi, saattaa herkemmin syntyä tarve muokata omaa kehoa.

Sairastumiseen vaikuttavat myös elämässä tapahtuneet ja tapahtumattomat asiat, eli esimerkiksi se, millaiset tunnetaidot on lapsuudessaan oppinut – ja onko ollut elämässä traumaattisia tai muita negatiivisia kokemuksia, ja miten niitä on käsitelty.

”Jos olisin hoikempi tai lihaksikkaampi, olisin onnellisempi, löytäisin puolison tai tulisin paremmin nähdyksi tässä yhteiskunnassa.”

Joku on saattanut kommentoida sairastuneen kehoa jollakin tavalla, mikä on saattanut sysätä alulle esimerkiksi laihdutuskierteen.

– Lisäksi voi olla erilaisia uskomuksia, että jos olisin hoikempi tai lihaksikkaampi, olisin onnellisempi, löytäisin puolison tai tulisin paremmin nähdyksi tässä yhteiskunnassa.

Mikkilän mukaan syömishäiriöt puhkeavat usein sellaisessa elämäntilanteessa, jossa koetaan jonkinlaista turvattomuutta tai irrallisuutta.

– Ja sitten turvaudutaan johonkin sellaiseen, joka tuo hallinnan tunnetta – eli ortoreksiassa syödään tosi kontrolloidusti.

Usein tarvitaan ammattiapua

Ortoreksiasta paraneminen edellyttää tietynlaista ajatusmallien ravistelua: mikä oikeastaan onkaan terveellistä, ja onko terveellisintä aina se kaikkein kurinalaisin ja kontrolloiduin syöminen.

– Lähdetään siis tietyllä tavalla haastamaan syömishäiriön sääntöjä, eli tapahtuuko jotain pahaa, jos ei noudatakaan sääntöjä samalla kurinalaisuudella kuin mihin on tottunut.

Mikkilä muistuttaa, että syömishäiriöstä paraneminen edellyttää aina myös sitä, että saadaan jotakin muuta syömishäiriön tilalle. Syömishäiriö antaa kontrollia ja turvaa, jos sitä ei muuten saa, ja kontrollista luopuminen voi tuntua todella ahdistavalta.

– Pitää siis opetella elämän hallitsemattomuuden sietämistä ja saada uusia keinoja ahdistuksen ja turvattomuuden käsittelyyn. Parantuminen ei yleensä ole nopea prosessi, kun pitää ohjelmoida syömiseen ja liikkumiseen suhtautumista uudelleen, ja usein tähän tarvitaankin ammattiapua.