Terveys
Kuulonalenema ei rajoita elämää
Jos kuulon alenema häiritsee jokapäiväistä kanssakäymistä, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Viivi Kilpeläinen sai kuulokojeet jo 9-vuotiaana, eikä se ole tahtia liiaksi haitannut.
Teksti Tarja Västilä
Kuvat Johanna Erjonsalo
Tiivistelmä
- Kuulonaleneman tyypillisiä syitä ovat lapsuuden korvatulehdukset, rakennepoikkeamat, melualtistus ja ikääntyminen.
- Melulta suojautuminen ja kuulonaleneman varhainen diagnosointi ovat tärkeitä ehkäisy- ja hoitotoimia. Menetetty kuulo ei palaa takaisin.
- Viivi Kilpeläinen sai kuulokojeet lapsena, eikä koe niiden haittaavan elämää. Laitteet ovat kehittyneet vuosien varrella ja hyödyntävät nykyään muun muassa FM- ja bluetooth-teknologiaa. Tärkeänä apua arjessa Viivillä on myös kuulokoira Hilla.
Kuuloliiton asiantuntijan Viivi Kilpeläisen vastuualueena on lasten ja nuorten toiminta. Hänen on helppo ymmärtää nuorempien kuulo-ongelmia, sillä kolmikymppinen Kilpeläinen on sairastanut kuulonalenemaa jo lapsesta asti.
– Epäilen, että olen ollut huonokuuloinen jo syntymästä saakka. Lopullisesti se huomattiin, kun menin kouluun. Opettaja ihmetteli, kun en kuullut luokassa kunnolla takariviin. Äitikin sai huudella minua moneen kertaan ulkoa sisälle, mutta kaverit auttoivat ja kertoivat, että äiti huutelee. Kotioloissa äänenvoimakkuus oli melkoinen, kun seurasin lastenohjelmia.
Lapsena Kilpeläisen kuulonalenema luokiteltiin lieväasteiseksi, nyt se on vaikea-asteinen.
Kiusaaminen ei tepsinyt
Lapsena Rovaniemellä asunut Kilpeläinen joutui odottamaan tutkimuksiin pääsyä. Viimein tärykalvossa ollut reikä leikattiin, mutta kuulo ei parantunut. Tutkimuksia jatkettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa, ja 9-vuotias sai lopulta kuulokojeet.
Kilpeläisellä oli lapsena useita korvatulehduksia, jotka ovat saattaneet aiheuttaa kuulonalenemaa, kuten myös tärykalvon reikä. Lisäksi toisen korvan kuuloluut olivat luutuneet yhteen, mikä korjattiin leikkauksella. Vanhemmilla ei ole kuulo-ongelmia, joten perinnöllisyyden piikkiin kuulonalenemaa ei voinut pistää.
– Kun sain kuulokojeet, äiti muisteli, että pääni pyöri kuin pöllöllä. Oli niin ihmeellistä kuulla kaikkia ääniä joka suunnasta.
Jotkut yrittivät kiusata ja huudella, kun Kilpeläisen kuulolaite osui silmiin korvan takaa.
– En välittänyt huutelijoista. Muutenkin sanoisin lapsille ja nuorille, että jos joku alkaa kiusata, kannattaa heti kertoa jollekin aikuiselle. Kuulokojeessa ei ole mitään hävettävää.
Harrastukset jatkuivat kuten ennenkin. Kilpeläinen on soittanut viulua kuusivuotiaasta, ja myös tanssiessa kojeet pysyivät paikoillaan. Koulussakaan ei enää tarvinnut istua eturivissä.
Melualtistusta on syytä välttää
Erikoislääkäri Antti Hyvärinen toteaa, että nuorella iällä saatu kuulovika on usein joko synnynnäistä tai hankittua. Korvissa oleva rakennepoikkeama voi sekin olla synnynnäistä tai perinnöllistä.
– Hankittu kuulonalenema saattaa johtua melualtistuksesta, jos musiikkia luukutetaan nappikuulokkeista niin, että se kuuluu kaiken taustamelun yli. Konserteissa äänenvoimakkuutta on onneksi madallettu.
Ennen yleiset työperäiset meluvammat ovat vähentyneet suojavälineiden ansiosta. Hyvärisen mukaan aikaisemmin muun muassa rakentamisessa, konepajoissa ja telakkateollisuudessa melualtistus oli valtaisaa.
Armeijaa käyvät nuoret altistuvat melulle sekä harjoituksissa että kuulokekuuntelussa. Lisäksi metsästys on iso kuulovaurion aiheuttaja, mutta aseiden äänenvaimentimet ovat vähentäneet altistusta.
– Ylivoimaisesti suurin tekijä kuulon heikkenemisessä on ikä. Kaikkien kuulo alenee iän myötä, kun sisäkorva rappeutuu, ja myös perinnöllisyys vaikuttaa. Puolella 75-vuotiaista kuulo on alentunut.
”Jos joku alkaa kiusata, kannattaa kertoa jollekin aikuiselle. Kuulokojeessa ei ole mitään hävettävää.”
Kuulokojetta pitää päivittää
Kilpeläisen mukaan kuulolaitteen saaminen helpotti kaikissa arjen toiminnoissa. Kavereidenkaan ei enää tarvinnut toistaa sanottavaansa. Uusia ystäviä tuli vertaistoiminnan kautta, kun Kilpeläinen osallistui leireille ja erilaisiin tapahtumiin. Oli tärkeää tavata muita samanlaisia.
Kun lapsena Kilpeläisen kuulonalenema luokiteltiin lieväasteiseksi, nyt se on vaikea-asteinen. Hän kuulee hieman ilman kuulokojeita, mutta ne ovat tärkeitä apuvälineitä päivittäin.
– Laitteita pitää säännöllisesti päivittää eli tutkia, onko kuulo sama vai vielä alentunut. Vuosien varrella minulla on ollut useita kuulokojeita. Välillä lisäapuvälineenä on FM-laite, joka poistaa ylimääräisiä ääniä. Käytin sitä aikoinaan erityisesti koulussa ja harrastuksissa.
Kilpeläisen mukaan alussa FM-laite oli iso, kaulassa pidettävä mötikkä. Nykyään se on huomaamaton ja integroitu kuulokojeeseen.
Kilpeläisen kuulokojeet on saatu julkisesta terveydenhuollosta, ja ne ovat nykyaikaisia bluetooth-tekniikkaa hyödyntäviä älylaitteita. Niissä on sisäosan lisäksi toinen osa, joka sujahtaa korvan taakse.
Hyvärisen mukaan kuulokojeet ovat tänä päivänä hyviä, toimivia laitteita. Mutta nekin tarvitsevat huoltoa ja sorminäppäryyttä.
– Koje on aina apuväline, se ei tee normaalikuuloiseksi eikä korjaa kaikkia kuulo-ongelmia. Ammattilaisen kanssa on hyvä miettiä kojeen käyttöä ja toimintaa.
Tutkituta kuulo hyvissä ajoin
Hyvärinen kehottaa menemään tutkimuksiin, jos kuulon alenema häiritsee jokapäiväistä kanssakäymistä.
– Kuulo kannattaa tutkituttaa ennen kuin alkaa rajata sosiaalista elämäänsä. Silloin on jo liian myöhäistä. Motivaatio lähtee itsestä: siitä, että myöntää kuulemisongelmansa.
On jo selvä merkki, kun kokouksissa ei kuule tai ei tiedä, mille kaverit nauravat. Jos kuulemisongelmien takia työelämässä ja puheensorinassa väsähtää ja kuormittuu, on syytä tutkituttaa asiaa tarkemmin. Hyvärinen vertaa tilannetta siihen, että kuuntelisi vierasta kieltä.
– Kun ei kuule kunnolla, myös se aiheuttaa väärin kuulemisia ja väärin ymmärryksiä. Ikääntyvänkin on hyvä hakea apua ajoissa, ennen kuin hän alkaa syrjäytyä muusta elämästä. Huonokuuloisuus edesauttaa lisäksi muistisairauksien puhkeamista.
Hoidon tarvetta pohditaan kuulomittauksen jälkeen. Hyvärinen muistuttaa, että kuulo hiipuu vähitellen eikä parane koskaan. Siksi on parasta olla ajoissa liikkeellä.
Näistä saan voimaa
- KUULOKAVERIT. ”Ovat aina lähellä ja olemassa niin hyvinä kuin haastavina hetkinä.”
- KUULOKOIRA. ”Hilla avustaa arjessa ja on aivan korvaamaton kaveri: se kuuntelee kaikki äänet puolestani.”
- MATKAILU. ”Se liittyy niin vapaa-aikaani kuin töihin. Viime vuonna kävin Italiassa, Kroatiassa ja Kreikassa sekä viimeksi Tallinnassa.”
Kuulokoira havaitsee kaikki äänet
Kilpeläisen sosiaalinen elämä on laajentunut muiden ystävien lisäksi vuosien varrella saatujen kuulokavereiden myötä.
– Kuulokaverit ovat tärkeitä ystäviä, joiden kesken voimme puhua mistä vain, vaikka huonokuuloisuus onkin se yhdistävä tekijä. Enkä olisi ilman sairauttani löytänyt Kuuloliittoon töihin. Olen viihtynyt täällä jo kahdeksan vuotta ja pääsen tekemään omien arvojeni mukaista työtä.
Myös karvainen apulainen, sekarotuinen snautserin ja villakoiran yhdistelmä, avustaa Kilpeläistä arjessa. Kuulokoira kertoo tarpeellisista äänistä emännälleen.
– Hilla tulee tökkäisemään, jos puhelin, herätyskello tai ovikello soi. Kysyn missä, ja koira vie äänen äärelle. Kun olimme kesäleirillä Oulussa, Hilla tuli yöllä herättämään ja vei kummallista ääntä pitäneen tiskikoneen viereen. Koira kuulee kaiken ja toisi turvaa, jos vaikka palovaroitin pärähtäisi – meluisan päivän jälkeen kun otan kojeet usein pois korvista.
Kilpeläinen myöntää, että kuulonalenema on tuonut hänen elämäänsä enemmän myönteisiä asioita kuin niitä vienyt. Myönteisyyttä lisää keväällä syntynyt pienokainen, jonka äännähdyksiä kuulokoira Hillakin pääsee kuulostelemaan.
Asiantuntijana korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi Antti Hyvärinen, Kuopion yliopistollinen sairaala
Julkaistu Terveydeksi! 2/2026