henkilö
Emma Kimiläinen: ”Kukaan ei menesty yksin”
Moottoriurheilija Emma Kimiläinen elää vauhdikasta elämää, jossa kisamatkat, treenit ja puhekeikat rytmittävät arkea. Tasapainon hän löytää palautumisesta, rutiineista, unesta ja tyttären kanssa hengailusta.
Teksti Jaana Kalliokoski
Kuvat Vilja Harala
Minulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Kun palasin kauden viimeisistä kisoista Miamista, keho on pakottanut ottamaan hetken aikaa rauhallisesti. Matkustan todella paljon, ja arjesta selviytymiseen tarvitaan tiimityötä, eli molemmat vanhemmat ja isovanhemmat. Tyttäreni on onneksi tottunut vanhempiensa matkusteluun pienestä pitäen.
Rutiinit ovat minulle tärkeitä, ja olen hyvä pitämään itselleni kuria. Vaikka nautin siitä, että työssäni jokainen päivä on erilainen, se on aika raskasta hermostolle. Siksi palautuminen on niin tärkeää ja se korostuu, mitä vanhemmaksi tulen. Esimerkiksi tyttäreni arjen asiat ovat minulle ihanaa vastapainoa.
Moottoriurheilijana tarvitsen monipuolisia fysiikkatreenejä, sillä ajamista ei pääse treenaamaan. Kuntosaliharjoittelun lisäksi treenaan tennistä ja sulkapalloa, jotka ovat hyvää harjoitusta myös reaktiokyvylle, ja erilaisia intervalliharjoituksia, kuten nyrkkeilyä ja maasto-, alamäki- sekä gravelpyöräilyä. Gravelpyörä on sellainen normaalia leveärenkaisempi väline. Kuntopyöräilen joka aamu puoli tuntia, jotta aineenvaihdunta ja hyvänolon hormonit lähtevät käyntiin.
Viimeisten vuosien aikana olen laajentanut lajikirjoa kilpaveneilyn puolelle. En ole koskaan aiemmin veneillyt. Sitä paitsi tulen helposti merisairaaksi. Minut pyydettiin lajiin mukaan sadekelin ajotaitojeni vuoksi. E1-sarjassa kilpaillaan täyssähköisillä avaruusaluksen näköisillä veneillä, joissa on hydrofoileiksi kutsutut siivet. Tämä uusi laji on mielestäni moottoriurheilun, purjehduksen ja lentämisen sekoitus. Takana on nyt kaksi vuotta lajia ja kaksi maailmanmestaruutta.
Emma Kimiläinen: Miltä voittaminen tuntuu?
Menestykseni resepti on se, että pystyn todella nopeasti prosessoimaan ja analysoimaan tietoa sekä ottamaan sen käyttöön. Olen hyvä matkimaan. Jos joku näyttää, mitä keholla pitää tehdä, pystyn toistamaan sen pikkutarkasti perässä. Siksi esimerkiksi tanssin oppiminen TTK:ssa vuonna 2023 oli minulle helppoa. Mutta oma asenne on vielä tärkeämpää: mielen pitää olla avoin ja pitää ajatella, että olen kyvykäs, osaan ja opin.
Jokainen menestyjä tarvitsee hyvän tiimin ympärilleen, sillä kukaan ei menesty yksin. Muilta ihmisiltä voi oppia niin paljon. Aina kun tapaan uuden ihmisen, ajattelen, että minulla on mahdollisuus oppia jotain uutta. Se voi avata uuden väylän ajatuksiini ja laajentaa elämänkatsomusta, vaikka näkemys olisikin toinen kuin omani.
Teen paljon puhekeikkoja kilpakauden ulkopuolella, kuten keynoteja, podcasteja, televisioproggiksia ja juontoja. Kaikki keikat liittyvät siihen, mitä edustan: urheilua, liikkumista, teknologiaa ja kestävää kehitystä. Inspiraatiopuhujana puhun itsensä johtamisesta, elämänhallinnasta, jännityksen hallitsemisesta, henkisen vahvuuden synnystä ja esimerkiksi rohkeudesta. Nämä voidaan kaikki laittaa yhteisen sateenvarjon alle, jonka otsikkona on onnellisuus.
Rakastan nukkumista, se on supervoimani ja olen siinä tosi hyvä. Pystyn nukkumaan missä vain, ja siksi selviän jetlagista. Jos minulla on vapaapäivä, saatan mennä pötköttelemään ja nukahtaa. Tykkään lapsenomaisesti unelmoida ja kuvitella kaikkea ihanaa, eli ruokin tietoisesti aivojani fiktiolla ja näen, miten onnistun uusissa asioissa. Joku kutsuu sitä manifestoinniksi, minulle se on energiaa.
”Ohjenuorani on, että en stressaa asioista, joihin en pysty vaikuttamaan.”
Ruokavaliolla on iso merkitys jaksamisessani. Tykkään tässäkin rutiineista, ja syön esimerkiksi joka aamu saman aamupalan. Tiedän aika tarkkaan, paljonko aterioissani on makroravinteita. Muokkaan ruokavaliota treenien mukaan. Jos minulla on voimakausi, tarvitsen enemmän proteiinia, jos taas teen pitkäkestoista ja aerobista liikuntaa, tankkaan enemmän hiilareita. Kaikki tämä menee jo automaattisesti. Jään helposti sokerikoukkuun, joten minun on helpompi olla ilman sitä.
Palkitsen itseni antamalla itselleni luvan vain olla, ja kaikki muu saa jäädä. Paras palkinto on tulla kilpamatkoilta kotiin ja halata tytärtäni. Yhteinen ruokakokemus vaikka hyvässä ravintolassa on palkitsevaa. Asiat, jotka ovat monelle hyvin arkisia, ovat itselleni maadoittavia.
Kotona olen ensisijaisesti äiti. On ihanaa, kun saan halata tytärtäni, hengailla hänen kanssaan ja pötkötellä hänen sängyllään, vaikka teini ei siitä aina tykkääkään. Läsnäolo on tärkeää. Olen onnellisessa asemassa, kun voin suunnitella itse omat aikatauluni, ja teen sen aina tyttäreni aikataulujen mukaan.
Ohjenuorani on, että en stressaa asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Siksi aika vähän stressaan mistään. Stressin hallinnassa hengittäminen on hyvä keino: hengitän nenän kautta syvään sisään, pidätän hengitystä ja puhallan pitkään suun kautta ulos. Rentoudun myös liikunnan ja ruoanlaiton avulla. Jos minulla on henkistä kuormitusta, tykkään maalata taidetta. Se on vähän samanlaista näpertämistä kuin pilkkominen ruoanlaitossa.
Julkaistu Terveydeksi! 1/2026