”Luulin, että minusta ei koskaan tulisi äitiä”

Teksti Virpi Ekholm
Kuvat Veera Kontula

Tiia Luomanperä-Laakson päällimmäinen tunne joka päivä on valtava kiitollisuus.

Tiia ja hänen kumppaninsa, puoliso Manu Laakso ovat olleet yhdessä 1990-luvun lopulta saakka. Pitkään he ajattelivat, että heistä ei tulisi koskaan vanhempia.

Niin kuitenkin kävi, että pariskunta sai lopulta lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Pieni Margit syntyi lokakuussa 2024, muutama viikko ennen Tiian 42-vuotispäivää.

– Oma lapsi on elämän suurin aarre ja ihme, hän sanoo.

Tiia kertoo kärsineensä pitkään vaikeista paino-ongelmista. Hän on laihtunut ja lihonut vuorotellen kymmeniä kiloja, mikä on tehnyt painonhallinnasta entistä vaikeampaa. Lisäksi Tiialla on todettu PCOS, munasarjojen monirakkulatauti, joka aiheuttaa aineenvaihdunnan häiriöitä ja vaikeuttaa merkittävästi raskaaksi tulemista.

Vuonna 2011 Tiia ja Manu päättivätkin jättää yrittämisen sikseen.

– Tuntui siltä, että antaa olla, voimmehan me kahdestaankin jatkaa elämänkumppaneina ja toistemme parhaina ystävinä.

Kun Tiia pääsi lopulta vuonna 2022 lihavuusleikkaukseen, kaikki muuttui. Laihtumisen ansiosta hänen sairastamansa uniapnea, orastava tyypin 2 diabetes ja myös PCOS:n oireet paranivat lähes täysin.

Gynekologi totesi Tiialle, että raskauskin voisi olla mahdollinen. – Se tuntui ensin ihmeelliseltä ja kaukaiselta ajatukselta. Kun aikaa kului eteenpäin, alkoi tuntua, että voisimme ehkä yrittää.

Tiia uskoi raskauden onnistumiseen oikeastaan vasta, kun lapsi oli hänellä sylissä.

Jopa noin 80 prosenttia saa lopulta lapsen

Osastonylilääkäri, dosentti Hanna Savolainen-Peltonen HUSin lisääntymislääketieteen yksiköstä kertoo, että lapsettomuuden hoitomenetelmät ja -tulokset ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä paljon.

Nykyisin jopa noin 80 prosenttia hoitoon hakeutuvista pareista saa lopulta lapsen.

– Aika usein tarvitaan kuitenkin toistuvia hoitoja, ennen kuin raskaus onnistuu. Myös iän kertyminen heikentää onnistumisen mahdollisuuksia.

Kun pariskunta hakeutuu tutkimuksiin ja hoitoon lapsettomuuden vuoksi, ensin pyritään selvittämään, mitä syitä tilanteen taustalla on.

Jos lapsettomuuden taustalla on ovulaatiohäiriö, hoidoksi voi riittää ovulaation induktio. Siinä munarakkulan kypsymistä tehostetaan tabletti- tai pistoslääkkeillä, ja yhdynnät ajoitetaan ovulaatioaikaan.

Ovulaation tehostamiseen voidaan yhdistää inseminaatio, jossa siemennestettä ruiskutetaan kohtuun ovulaatioaikaan. Inseminaatiota käytetään erityisesti, jos lapsettomuudelle ei ole löytynyt selitystä tai miehellä on lieviä siemennestemuutoksia.

– Käytännössä mies antaa aamulla siemennestenäytteen, joka ”pestään” laboratoriossa, eli siitä valikoidaan parhaat, liikkuvat siittiöt, jotka sitten ruiskutetaan naisen kohtuun, Savolainen-Peltonen selittää.

Inseminaatio voidaan tehdä myös luonnollisessa kierrossa, ilman lääkehoitoa. Näin toimitaan yleensä lahjasiittiöhoidossa, kun lapsettomuuden taustalla ei ole lääketieteellistä syytä.

Koeputkihoidossa hedelmöitys tapahtuu laboratoriossa

Jos kevyemmät lapsettomuushoidot eivät tuota tulosta, voidaan edetä koeputkihedelmöityshoitoon. Hoito voidaan aloittaa myös suoraan koeputkihedelmöityksellä, jos raskauden mahdollisuus olisi muuten pieni.

Näin toimivat myös Tiia Luomanperä-Laakso ja Manu Laakso, jotka aloittivat hedelmöityshoidot elokuussa 2023 yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Tiia oli jo täyttänyt 40 vuotta, joten hoitoja ei ollut enää mahdollista saada julkisessa terveydenhuollossa.

– Hoitava lääkäri suositteli meille ICSI- eli mikrohedelmöityshoitoa. Se eroaa tavanomaisesta koeputkihoidosta siten, että siittiöistä valitaan parhaat, jotka viedään munasolujen sisään ohuella neulalla, Tiia kertoo.

Kuten tavallisessakin koeputkihedelmöityksessä eli IVF-hoidossa, myös ICSI-hoidossa nainen käyttää hormonipistoksia, jotka stimuloivat useita munarakkuloita kasvamaan samanaikaisesti. Kun munarakkulat ovat kypsyneet, ne tyhjennetään ultraääniohjauksessa emättimen kautta neulan avulla koeputkeen. Tätä toimenpidettä kutsutaan munasolupunktioksi.

Mies antaa samana aamuna siemennestenäytteen, jonka avulla munasolut hedelmöitetään laboratoriossa. Alkioiden kehitystä seurataan muutama päivä, ja yksi alkioista siirretään kohtuun kasvamaan.

Tavoitteena on saada yhdellä kertaa aikaan useampia alkioita, joista osa voidaan pakastaa ja siirtää tarvittaessa kohtuun myöhemmin.

– Silloin yhdellä stimulaatiohoidolla ja munasolujen keräyksellä saadaan enemmän raskauden mahdollisuuksia, Hanna Savolainen-Peltonen kuvailee.

“Ensimmäinen hoitokierros oli raskasta ja jännittävää aikaa, koska kaikki oli niin uutta ja vierasta.”

Toiveiden ja pettymysten vuoristorataa

Tiialle tehtiin lopulta kaksi tuoreen alkion siirtoa ja yksi pakastetun alkion siirto, ennen kuin raskaus vihdoin alkoi. Tämä tarkoitti lukuisia hormonipistoksia, kahta munasolupunktiota, paljon toiveita ja pettymyksiä.

– Varsinkin ensimmäinen hoitokierros oli raskasta ja jännittävää aikaa, koska kaikki oli niin uutta ja vierasta. Toinen kierto, vaikka lääkkeitä laitettiin vielä vähän isommalla annoksella, oli jo vähän helpompi, Tiia muistelee.

Ensimmäisellä hoitokerralla munasoluja saatiin talteen paljon ja useampi niistä saatiin hedelmöitettyä, mutta vain yksi alkio selvisi lopulta siirrettäväksi kohtuun. Kun raskaus ei sen jälkeen alkanut, se tuntui musertavalta.

Toisella hoitokerralla saatiin kaksi alkiota, joista yksi siirrettiin tuoreena ja toinen säilöttiin pakkaseen.

– Kun pakastettu alkio sitten sulatettiin, minulla oli kauhea stressi, selviääkö alkio sulatuksesta hengissä. Lopulta kaikki sujui hyvin ja siitä syntyi meidän ihana tyttö.

Vakavat haitat ovat onneksi harvinaisia

Hedelmöityshoidoissa käytettäviin lääkkeisiin voi liittyä sivuvaikutuksia, mutta useimmiten ne ovat lieviä, eikä niitä tule kaikille.

– Joillekin naisille voi tulla hormonaalisia sivuvaikutuksia, kuten mielialan vaihtelua tai iho-oireita. Lisäksi koeputkihoidossa, kun munasarjat kasvavat kooltaan, voi tulla alavatsan turvotusta ja kuukautistyyppistä kipua, Savolainen-Peltonen kertoo.

Joskus munasarjat reagoivat hoitoon liian voimakkaasti ja naiselle kehittyy munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä, joka voi vaatia sairaalahoitoa. Munasolupunktioon liittyy lisäksi pieni verenvuodon ja tulehduksen riski. Nämä haitat ovat kuitenkin harvinaisia.

Hedelmöityshoidoilla ja tavanomaisesti alkunsa saaneet lapset ovat keskimäärin yhtä terveitä.

Aikaisemmin lapsettomuushoitoihin liittyi paljon kaksos- ja kolmosraskauksia. Nykyisin niiden osuus on pieni, koska lääkkeitä osataan käyttää aiempaa tarkemmin ja useamman kuin yhden alkion siirrot ovat vähentyneet.

Moni pohtii myös, vaikuttavatko hoidot syntyvän lapsen terveyteen. Savolainen-Peltosen mukaan näin ei ole, vaan hedelmöityshoidoilla ja tavanomaisesti alkunsa saaneet lapset ovat keskimäärin yhtä terveitä.

”Tekisin kaiken uudelleen”

Paitsi fyysisesti, hoidot olivat Tiian mukaan myös henkisesti rankkoja. Jos ajassa pitäisi palata takaisin, hän tekisi kuitenkin kaiken uudelleen.

– Joka ikinen päivä saan olla niin onnellinen ja ihmeissäni tuosta lapsesta, hän sanoo kiitollisena.

Tiia rohkaisee myös muita lapsettomuuden kanssa kamppailevia pareja hakeutumaan tutkimuksiin ja hoitoon. Vaikka hoidot eivät auta kaikkia, moni kuitenkin saa lapsen niiden avulla.

Hanna Savolainen-Peltonen kannustaa, että oma jaksaminen kannattaa ottaa puheeksi lääkärin vastaanotolla, jos tilanne kuormittaa liikaa. Tukea voi saada paitsi ystäviltä ja läheisiltä, myös esimerkiksi työterveydestä, terveysasemalta tai psykiatriselta sairaanhoitajalta. Myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry tarjoaa vertaistukea ja neuvontaa.

Tiia, Manu ja Margit viettävät nyt tavallista, omannäköistään arkea, johon kuuluu kulttuuririentoja, luonnossa liikkumista ja yhdessäoloa läheisten ihmisten kanssa. Lapsi kulkee menoissa mukana ja on koko lähipiirin silmäterä.

– En koe, että olisin ihmisenä tai naisena joutunut laittamaan itseäni sivuun. Tuntuu, että saan tällä hetkellä elää täyttä, kukoistavaa elämänvaihetta, Tiia kertoo.