Terveellisenä pidetyn HDL-kolesterolin runsaus ei välttämättä pienennäkään sydänkohtausten vaaraa, vaikka niin on pitkään uskottu.
Onkin mahdollista, ettei HDL:n lisäämiseen tähtäävät nykysuositukset tuota toivottua tulosta.
HDL:n merkitys on kyseenalaistettu viimeaikaisissa geneettisissä tutkimuksissa, joissa HDL:n pitoisuus veressä ei ole vaikuttanut sydänriskeihin henkilöillä, joiden HDL-tasot ovat korkeat perinnöllisistä syistä. Kun HDL-pitoisuus on suuri geneettisistä syistä eikä elintapojen seurauksena, tulokset todennäköisesti selittyvät HDL-pitoisuudella eikä ympäristöseikoilla.
Samaa menetelmää hyödynnettiin myös tuoreessa tutkimuksessa, jossa geenitietojen avulla tutkijat selvittivät olivatko HDL-kolesterolia luonnostaan lisäävää geenimuotoa kantavat säästyneet sydänkohtauksilta muita todennäköisemmin.
Tutkijat analysoivat 21 000 sydänkohtauspotilaan ja 95 000 terveen verrokin tietoja 20 eri tutkimuksesta, mutta sydänkohtauksia todettiin yhtä paljon riippumatta perinnöllisestä HDL:n runsaudesta. Sama todettiin erillisessä analyysissä, joka kattoi kaikkiaan neljätoista HDL-pitoisuutta lisäävää geenimuotoa.
Nyt saatujen ja useiden aikaisempien tulosten valossa vaikuttaa siltä, ettei HDL:n runsaus automaattisesti laske sydänriskejä, vaikka niin on ajateltu. Yksi selitys havainnoille on HDL:n heterogeenisyys. Se koostuu useista yhdisteistä, joista osa saattaa suojata sydäntaudeilta ja osalla ei ole mitään vaikutusta.
Tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-tiedelehdessä. (UP Duodecim)